Tarinamme alkaa tilanteessa, jossa Äiti ja Isi ovat muutaneet toiselle puolen Suomea, pieneen kylään. Isi on saanut työpaikan, vaikka ei ole vielä kerennyt valmistua. Lopputyö on määrä tehdä töiden lomassa. Muuton aikoihin myös PieniSuuriSydän alkaa ilmoitella tulostaan. Tätä ei varsinaisesti oltu suunniteltu, mutta Sydän on tervetullut ja iloinen uutinen. Äiti uskoo, että Sydän auttaa koko perhettä solmimaan uusia ihmissuhteita uudella paikkakunnalla. Lisäksi Äiti on helpottunut, hän on aina halunnut lapsia ja jossain mielen syövereissä hän on pelännyt ettei voi niitä saada. Ja nyt, ihan suunnittelematta ja pyytämättä ja yllättäen, lapsi on tulossa.
Odotusaika on pitkä, mutta mitään erityisiä komplikaatioita ei ilmaannu. Lapsen liikkeet alkavat tuntua jo hyvissä ajoin, ja usein ne näkyvätkin. Ultraäänitutkimusten ja sydänäänikuunteluiden perusteella lapsen persoonallisuus alkaa muotoutua, lapsi tietää mitä haluaa. Sydänääniä kehutaan esimerkillisiksi. Odottaville ei löydy pieneltä paikkakunnalta yhteistä tapaamiskanavaa, ainakaan sellaista, josta muualta tullut voisi saada tiedon. Äiti ei kuitenkaan lannistu, lapsen syntymän jälkeen kontakteja saa varmasti paljonkin. Aika lähestyy ja Äiti alkaa tutustua kirjallisuuteen; kuinka niitä lapsia oikein hoidetaan?! Lopulta Äiti alkaa jo toivoa, että lapsi tulisi etuajassa. Sydän ei kuitenkaan halua.
Lopulta, muutama päivä lasketun ajan jälkeen PieniSuuriSydän alkaa syntyä. Äiti kuulostelee supistuksia melkein vuorokauden, ennenkuin lähtee Isin kanssa vauvanhakureissulle. Ajatuksissa siintää pikasynnytys, syntyiväthän Äiti ja kaikki hänen sisaruksensakin nopeasti. Synnytys kestää kuitenkin kauemmin kuin hän oli ajatellut. Ei kauaa, mutta kauemmin. Kun PieniSuuriSydän lopulta ilmestyy maailmaan ja Äiti näkee Isin liikutuksen, liikuttuu Äitikin. Pian Sydän ilmestyy hänen rinnalleen ja kiinnittää pienet silmänsä Isiin. Äitiä hän ei katso. Äiti on helpottunut, nyt se on ohi. Niin kaikki synnytyskirjat sanoivat. Tikkien laittaminen kuitenkin sattuu niin, että lapseen keskittyminen ei onnistu. Sama jatkuu seuraavat viikot. Toipuminen on erittäin kivuliasta ja istuminen mahdotonta.
Äiti on ihmeissään. Missä on se äitiyden tunne, joka valtaa kaikki juuri synnyttäneet naiset? Äidistä ei tunnu yhtään erilaiselta verrattuna aikaisempaan. Tunne tulee kuitenkin puoli vuotta myöhemmin, kun Äiti huomaa toivovansa, että hyttyset pistäisivät pienen sijasta häntä itseään. Äiti tajuaa olevansa äiti. Tunteen mukana tulee tunne riittämättömyydestä ja huono omatunto kaikista suuttumuksen ja kyllästymisen ilmauksista. PienenSuurenSydämen kehitystä on lumoavaa seurata. Kaikki pienetkin uudet asiat saavat Äidin ja Isin pullistamaan rintaansa ylpeydestä. Muiden vanhempien kanssa vertaillaan ja todetaan, että meidän lapsi on se etevin. Äitiä kuitenkin huolettaa se yksi asia, jossa oma lapsi jää muista jälkeen.
PieniSuuriSydän kasvaa hitaasti ja lopulta painonnousu pysähtyy. Kasvukäyrät menevät koko ajan alaspäin. Syynä on varmasti liikkuminen, jonka Sydän aloitti jo hyvin aikaisin. Kerran liikkeelle päästyään Sydän ei halunnut enää pysähtyä. Nukkuminenkin oli pinnasängyn ympäri ravaamista unissaan. Selitys ei kuitenkaan täysin poista Äidin huolta. Onneksi Isi ei osaa olla asiasta huolissaan ja saa Äidinkin jättämään huolehtimisen, ainakin seuraavaan neuvolakäyntiin asti. Kahdeksan kuukauden iässä neuvolasta määrätään Sydämelle painokontrolli kuukauden päähän. Samalla käynnillä lääkäri kuuntelee Sydämen sydäntä kauan. Lopulta hän ilmoittaa kuulevansa sivuäänen. Äidin ja Isin ei kuitenkaan tule huolestua, lapsilla sivuäänet ovat yleisiä. Postissa tulee aika lisätutkimuksiin. Äiti etsii tietoa sivuäänistä internetistä. "Jopa joka toiselta lapselta kuullaan sivuääni." Ei siis huolta. Asia jopa unohtuu, kunnes tulee kutsu lisätutkimuksiin. Niistä ei kuitenkaan sen enempää puhuta, käydään nyt katsomassa mitä siellä tapahtuu.
Isin ja Äidin parisuhde on koetuksella. Uusi paikkakunta ei ole oikein auennut Äidille, eikä hänellä ole juurikaan muita juttelukumppaneita kuin Isi. Äiti on lamaantunut kotiin, pienen lapsen kanssa on niin vaikeaa lähteä minnekään ja uusien kontaktien luomisen aloittaminen tuntuu ajatuksena vaikealta. Neuvoja satelee joka puolelta: onhan täällä kerhot ja kokoontumiset. Äidistä neuvot kuulostavat painostamiselta. Muutaman kerran Äiti käy juttelemassa psykiatrisen hoitajankin kanssa, ja saa sieltä eväitä jatkoon, lähinnä parisuhteeseen. Äiti tietää kärsivänsä yksinäisyydestä. Lopulta, muskarin alkaessa, Äiti kuitenkin tajuaa, ettei "äitiseura" ole se, mitä hän kaipaa. Vauvajutuista hän puhuu puhelimitse vanhojen ystävien kanssa aivan tarpeeksi. Äiti kaipaa omaa elämää, ei toisia äitejä ja sitä ainaista vertailua. Äiti haluaa olla välillä Ei-Äiti. Äityys tuntuu vankilalta ja tunne äityydestä alkaa kadota. Ei-Äiti alkaa miettiä töihin paluuta. Hän selvittelee päivähoitoasioita ja soittaa erään työpaikankin perään. Hän aikoo laittaa hakemuksen vetämään, vaikka Äiti toisaalta kauhisteleekin Sydämen hoitoon laittoa. Iltana ennen Sydämen lisätutkimuksia Äiti ja Isi saavat lopulta puhuttua parisuhdetta vaikeuttaneista asioista. Siitä, että Äiti kokee ettei Isi halua hoitaa parisuhdetta ja puhu Äidille (saatika sitten Ei-Äidille) ja siitä, että Isi kokee, ettei Äiti arvosta Isin panosta kotona tehtäviin töihin, joita Äiti on ollut liian lamaantunut hoitamaan keskittyessään Ei-Äitiin välillä. Isin mielestä Ei-Äidin tulee käydä enemmän omissa jutuissaan ja saada niistä virtaa kotiinkin, ja äitiyteen. Uusista pelisäännöistä sovitaan.
Samalla viikolla, jolla Ei-Äidin työpaikkahakemus tulee jättää, koittaa lisätutkimusten aika. Sairaala on kaukana, mutta Äiti, Isi ja PieniSuuriSydän saapuvat paikalle viisi minuuttia ennen sairaanhoitajan vastaanottoaikaa. Hoitaja ottaa perheen vastaan, vaikka kanslisti ilmoittaakin, että Sydämen sydänfilmi olisi pitänyt ottaa ennen vastaanotolle tuloa. Kaikki näyttää hyvältä hoitajan huoneessa. Verenpaine, pituus ja paino mitataan. Äiti huokaisee helpotuksesta, kun Sydämen paino on noussut pari sataa grammaa viimeisestä mittauksesta ja pituuttakin on tullut mukavasti lisää. Hoitaja lähettää perheen laboratorioon ottamaan sydänfilmiä. Sinne on jonoa, ja odotellessa Sydän leikkii odotushuoneen leluilla. Aivan kuin tietäen tutkimusten tärkeyden Sydän on kiltisti paikoillaan filmin oton ajan. Yleensä hänelle ei kerkeä laittaa edes vaippaa, kun hän on jo kääntynyt, miettii Äiti.
Filmin oton jälkeen perhe pääsee lääkärin vastaanotolle reilusti myöhässä alkuperäisestä ajastaan. Lääkäri katsoo sydänfilmin ja kuuntelee Sydämen sydäntä. Hän ilmoittaa, että molemmat viittaavat erääseen synnynnäiseen sydänvikaan, mutta katsotaan vielä ultraäänellä, sillä voihan olla, ettei sieltä löydykään mitään. Jo tässä vaiheessa Äiti hiukan kauhistuu. Mitä ihmettä? Eihän tämän pitänyt olla mitään! Isi viihdyttää Sydäntä tämän maatessa tutkimussängyllä, jälleen kerran todella rauhallisesti. Äiti tuijottaa monitoria. Äiti tunnistaa lukiobiologian ansiosta sydämen ultraäänikuvan ja näkee väliseinässä ammottavan aukon, jota lääkäri mittailee laitteillaan. Äiti ei halua uskoa näkemäänsä, eihän noista ultrakuvista ikinä tiedä. Olihan raskausaikaiset kuvatkin vaikeasti tulkittavia varsinkin loppuraskaudesta, kun Sydän ei mahtunut kuvaan enää kokonaan. Lääkäri kuitenkin ilmoittaa tehneensä juuri sen löydöksen, jonka oli arvellutkin.
Diagnoosi on ASD eli eteisten väliseinän aukko, joka aiheuttaa turhaa rasitetta sydämen oikealle puoliskolle, joka pumppaa turhaan hapekasta verta uudelleen keuhkoihin hapettumaan. Äiti on yllättynyt miten hyvin hän vielä muistaa sydämen toimintaperiaatteen lääkärin selostaessa sitä vanhemmille. Lääkäri on mukava ja asiallinen. Hän vastailee asiallisesti Äidin tyhmimpiinkin kysymyksiin. Tiedossa on leikkaus ja Helsingin keikka. Olkaa onnellisia, että asutte Suomessa. Täällä on maailman parhaat lasten sydänkirurgit ja hoito on halpaa. Ei siis tarvitse ruveta säästämään.. Lopulta hän lähettää Sydämen vielä röntgeniin, jotta nähdään rasittuvatko sydän ja keuhkot niin paljon, että on aloitettava nesteenpoistolääkitys.
Äiti on kummissaan siitä, miten rauhallinen on itse. Isikin sitä hieman ihmettelee. Parkkitalossa ei käykään kortti, Äiti lähtee käymään automaatilla. Palatessaan Isi puhuu puhelimeen. Lääkäri soittaa. Perheen on palattava hakemaan resepti nesteenpoistolääkitykseen. Sekin vielä. Resepti lyödään kouraan. Siinä sanotaan: ... sydämen vajaatoimintaan. Uusi shokki.
Ei-Äiti kaivautuu maan alle. Työhakemus unohtuu. Äiti odottelee romahdusta, jota ei kuulu. Tulee varmaan sitten, kun leikkaus lähestyy. Äiti alkaa nauttia enemmän Sydämen seurasta. Jälleen Äiti iloitsee kaikista pienistä kehitysaskelista, eikä vaan muistele sotkuisia ja kiukkuisia syöntihetkiä. Jälleen hän alkaa potea huonoa omaatuntoa kiukunpuuskistaan. Jälleen hän on Äiti.
Odotusaika on pitkä, mutta mitään erityisiä komplikaatioita ei ilmaannu. Lapsen liikkeet alkavat tuntua jo hyvissä ajoin, ja usein ne näkyvätkin. Ultraäänitutkimusten ja sydänäänikuunteluiden perusteella lapsen persoonallisuus alkaa muotoutua, lapsi tietää mitä haluaa. Sydänääniä kehutaan esimerkillisiksi. Odottaville ei löydy pieneltä paikkakunnalta yhteistä tapaamiskanavaa, ainakaan sellaista, josta muualta tullut voisi saada tiedon. Äiti ei kuitenkaan lannistu, lapsen syntymän jälkeen kontakteja saa varmasti paljonkin. Aika lähestyy ja Äiti alkaa tutustua kirjallisuuteen; kuinka niitä lapsia oikein hoidetaan?! Lopulta Äiti alkaa jo toivoa, että lapsi tulisi etuajassa. Sydän ei kuitenkaan halua.
Lopulta, muutama päivä lasketun ajan jälkeen PieniSuuriSydän alkaa syntyä. Äiti kuulostelee supistuksia melkein vuorokauden, ennenkuin lähtee Isin kanssa vauvanhakureissulle. Ajatuksissa siintää pikasynnytys, syntyiväthän Äiti ja kaikki hänen sisaruksensakin nopeasti. Synnytys kestää kuitenkin kauemmin kuin hän oli ajatellut. Ei kauaa, mutta kauemmin. Kun PieniSuuriSydän lopulta ilmestyy maailmaan ja Äiti näkee Isin liikutuksen, liikuttuu Äitikin. Pian Sydän ilmestyy hänen rinnalleen ja kiinnittää pienet silmänsä Isiin. Äitiä hän ei katso. Äiti on helpottunut, nyt se on ohi. Niin kaikki synnytyskirjat sanoivat. Tikkien laittaminen kuitenkin sattuu niin, että lapseen keskittyminen ei onnistu. Sama jatkuu seuraavat viikot. Toipuminen on erittäin kivuliasta ja istuminen mahdotonta.
Äiti on ihmeissään. Missä on se äitiyden tunne, joka valtaa kaikki juuri synnyttäneet naiset? Äidistä ei tunnu yhtään erilaiselta verrattuna aikaisempaan. Tunne tulee kuitenkin puoli vuotta myöhemmin, kun Äiti huomaa toivovansa, että hyttyset pistäisivät pienen sijasta häntä itseään. Äiti tajuaa olevansa äiti. Tunteen mukana tulee tunne riittämättömyydestä ja huono omatunto kaikista suuttumuksen ja kyllästymisen ilmauksista. PienenSuurenSydämen kehitystä on lumoavaa seurata. Kaikki pienetkin uudet asiat saavat Äidin ja Isin pullistamaan rintaansa ylpeydestä. Muiden vanhempien kanssa vertaillaan ja todetaan, että meidän lapsi on se etevin. Äitiä kuitenkin huolettaa se yksi asia, jossa oma lapsi jää muista jälkeen.
PieniSuuriSydän kasvaa hitaasti ja lopulta painonnousu pysähtyy. Kasvukäyrät menevät koko ajan alaspäin. Syynä on varmasti liikkuminen, jonka Sydän aloitti jo hyvin aikaisin. Kerran liikkeelle päästyään Sydän ei halunnut enää pysähtyä. Nukkuminenkin oli pinnasängyn ympäri ravaamista unissaan. Selitys ei kuitenkaan täysin poista Äidin huolta. Onneksi Isi ei osaa olla asiasta huolissaan ja saa Äidinkin jättämään huolehtimisen, ainakin seuraavaan neuvolakäyntiin asti. Kahdeksan kuukauden iässä neuvolasta määrätään Sydämelle painokontrolli kuukauden päähän. Samalla käynnillä lääkäri kuuntelee Sydämen sydäntä kauan. Lopulta hän ilmoittaa kuulevansa sivuäänen. Äidin ja Isin ei kuitenkaan tule huolestua, lapsilla sivuäänet ovat yleisiä. Postissa tulee aika lisätutkimuksiin. Äiti etsii tietoa sivuäänistä internetistä. "Jopa joka toiselta lapselta kuullaan sivuääni." Ei siis huolta. Asia jopa unohtuu, kunnes tulee kutsu lisätutkimuksiin. Niistä ei kuitenkaan sen enempää puhuta, käydään nyt katsomassa mitä siellä tapahtuu.
Isin ja Äidin parisuhde on koetuksella. Uusi paikkakunta ei ole oikein auennut Äidille, eikä hänellä ole juurikaan muita juttelukumppaneita kuin Isi. Äiti on lamaantunut kotiin, pienen lapsen kanssa on niin vaikeaa lähteä minnekään ja uusien kontaktien luomisen aloittaminen tuntuu ajatuksena vaikealta. Neuvoja satelee joka puolelta: onhan täällä kerhot ja kokoontumiset. Äidistä neuvot kuulostavat painostamiselta. Muutaman kerran Äiti käy juttelemassa psykiatrisen hoitajankin kanssa, ja saa sieltä eväitä jatkoon, lähinnä parisuhteeseen. Äiti tietää kärsivänsä yksinäisyydestä. Lopulta, muskarin alkaessa, Äiti kuitenkin tajuaa, ettei "äitiseura" ole se, mitä hän kaipaa. Vauvajutuista hän puhuu puhelimitse vanhojen ystävien kanssa aivan tarpeeksi. Äiti kaipaa omaa elämää, ei toisia äitejä ja sitä ainaista vertailua. Äiti haluaa olla välillä Ei-Äiti. Äityys tuntuu vankilalta ja tunne äityydestä alkaa kadota. Ei-Äiti alkaa miettiä töihin paluuta. Hän selvittelee päivähoitoasioita ja soittaa erään työpaikankin perään. Hän aikoo laittaa hakemuksen vetämään, vaikka Äiti toisaalta kauhisteleekin Sydämen hoitoon laittoa. Iltana ennen Sydämen lisätutkimuksia Äiti ja Isi saavat lopulta puhuttua parisuhdetta vaikeuttaneista asioista. Siitä, että Äiti kokee ettei Isi halua hoitaa parisuhdetta ja puhu Äidille (saatika sitten Ei-Äidille) ja siitä, että Isi kokee, ettei Äiti arvosta Isin panosta kotona tehtäviin töihin, joita Äiti on ollut liian lamaantunut hoitamaan keskittyessään Ei-Äitiin välillä. Isin mielestä Ei-Äidin tulee käydä enemmän omissa jutuissaan ja saada niistä virtaa kotiinkin, ja äitiyteen. Uusista pelisäännöistä sovitaan.
Samalla viikolla, jolla Ei-Äidin työpaikkahakemus tulee jättää, koittaa lisätutkimusten aika. Sairaala on kaukana, mutta Äiti, Isi ja PieniSuuriSydän saapuvat paikalle viisi minuuttia ennen sairaanhoitajan vastaanottoaikaa. Hoitaja ottaa perheen vastaan, vaikka kanslisti ilmoittaakin, että Sydämen sydänfilmi olisi pitänyt ottaa ennen vastaanotolle tuloa. Kaikki näyttää hyvältä hoitajan huoneessa. Verenpaine, pituus ja paino mitataan. Äiti huokaisee helpotuksesta, kun Sydämen paino on noussut pari sataa grammaa viimeisestä mittauksesta ja pituuttakin on tullut mukavasti lisää. Hoitaja lähettää perheen laboratorioon ottamaan sydänfilmiä. Sinne on jonoa, ja odotellessa Sydän leikkii odotushuoneen leluilla. Aivan kuin tietäen tutkimusten tärkeyden Sydän on kiltisti paikoillaan filmin oton ajan. Yleensä hänelle ei kerkeä laittaa edes vaippaa, kun hän on jo kääntynyt, miettii Äiti.
Filmin oton jälkeen perhe pääsee lääkärin vastaanotolle reilusti myöhässä alkuperäisestä ajastaan. Lääkäri katsoo sydänfilmin ja kuuntelee Sydämen sydäntä. Hän ilmoittaa, että molemmat viittaavat erääseen synnynnäiseen sydänvikaan, mutta katsotaan vielä ultraäänellä, sillä voihan olla, ettei sieltä löydykään mitään. Jo tässä vaiheessa Äiti hiukan kauhistuu. Mitä ihmettä? Eihän tämän pitänyt olla mitään! Isi viihdyttää Sydäntä tämän maatessa tutkimussängyllä, jälleen kerran todella rauhallisesti. Äiti tuijottaa monitoria. Äiti tunnistaa lukiobiologian ansiosta sydämen ultraäänikuvan ja näkee väliseinässä ammottavan aukon, jota lääkäri mittailee laitteillaan. Äiti ei halua uskoa näkemäänsä, eihän noista ultrakuvista ikinä tiedä. Olihan raskausaikaiset kuvatkin vaikeasti tulkittavia varsinkin loppuraskaudesta, kun Sydän ei mahtunut kuvaan enää kokonaan. Lääkäri kuitenkin ilmoittaa tehneensä juuri sen löydöksen, jonka oli arvellutkin.
Diagnoosi on ASD eli eteisten väliseinän aukko, joka aiheuttaa turhaa rasitetta sydämen oikealle puoliskolle, joka pumppaa turhaan hapekasta verta uudelleen keuhkoihin hapettumaan. Äiti on yllättynyt miten hyvin hän vielä muistaa sydämen toimintaperiaatteen lääkärin selostaessa sitä vanhemmille. Lääkäri on mukava ja asiallinen. Hän vastailee asiallisesti Äidin tyhmimpiinkin kysymyksiin. Tiedossa on leikkaus ja Helsingin keikka. Olkaa onnellisia, että asutte Suomessa. Täällä on maailman parhaat lasten sydänkirurgit ja hoito on halpaa. Ei siis tarvitse ruveta säästämään.. Lopulta hän lähettää Sydämen vielä röntgeniin, jotta nähdään rasittuvatko sydän ja keuhkot niin paljon, että on aloitettava nesteenpoistolääkitys.
Äiti on kummissaan siitä, miten rauhallinen on itse. Isikin sitä hieman ihmettelee. Parkkitalossa ei käykään kortti, Äiti lähtee käymään automaatilla. Palatessaan Isi puhuu puhelimeen. Lääkäri soittaa. Perheen on palattava hakemaan resepti nesteenpoistolääkitykseen. Sekin vielä. Resepti lyödään kouraan. Siinä sanotaan: ... sydämen vajaatoimintaan. Uusi shokki.
Ei-Äiti kaivautuu maan alle. Työhakemus unohtuu. Äiti odottelee romahdusta, jota ei kuulu. Tulee varmaan sitten, kun leikkaus lähestyy. Äiti alkaa nauttia enemmän Sydämen seurasta. Jälleen Äiti iloitsee kaikista pienistä kehitysaskelista, eikä vaan muistele sotkuisia ja kiukkuisia syöntihetkiä. Jälleen hän alkaa potea huonoa omaatuntoa kiukunpuuskistaan. Jälleen hän on Äiti.
