Pitkät lomat ovat takana ja hartaasti odotettu kirje saapunut. Kirje, jota odotettiin jo ennen joulua on nyt Äidin ja Isin hyppysissä. Se on ohut. Se on lyhyt. Se on kaikkea muuta kuin mitä Äiti ja Isi odottivat.
Mieleen palaavat lupaukset edelliseltä kontrollikäynniltä. Kirje leikkaavalta kirurgilta, jossa käydään läpi leikkaus ja siihen liittyvät asiat ja riskit yksityiskohtaisesti. Infopaketti käytännön toimista, majoituksesta, kaikesta mitä tällaiseen reissuun voi kuvitella liittyvän. Kirjeen saannin jälkeen tiedätte enemmän ja voitte alkaa valmistautumaan ja varautumaan.
Todellisuudessa kirjeessä ei kerrota mitään uutta. Avosydänleikkaus ja noin viikon visiitti Helsinkiin. Riskeihin toki paneudutaan lauseella "Riskit ovat pienet". Luvataan tapaaminen leikkaavan kirurgin kanssa leikkausta edeltävänä päivänä. Missään ei kerrota onko kirjeen allekirjoittaja, osaston ylilääkäri, leikkaava kirurgi. Eli kiitos tästä... ei mistään.
Odottiko Äiti liikaa? Halusiko hän enemmän, joten kuuli mitä halusi?
Luvattiinko heille liikaa? Eivätkö ammattilaiset tienneet mitä lupasivat?
Putosiko perhe jostain syystä sellaiseen väliin, jossa he eivät saaneet kaikkea tietoa, mikä heille kuuluu?
Huonosta kirjeestä seuraa vain lisää kysymyksiä. Ei näitä enää, kiitos.
