Toivottavasti ei nähdä enää koskaan!

Ihmiset. Heihin törmää koko ajan. Niin erilaisia, niin samanlaisia. Keskustellaan, vertaillaan. On surullisia tarinoita, mutta myös iloisia. Täällä kaikilla on yhteinen tekijä, kaikilla on oma PieniSuuriSydän. Kahvihuonekeskustelut ovat toivoa täynnä. Yritetään olla avuksi toisille kuuntelemalla ja ymmärtämällä. Ollaan edistysaskelista iloisia yhdessä ja yhdessä myös toivotaan parempaa kun takapakkia tulee. Osa on vain käymässä. Osa on täällä jo kolmatta tai neljättä kertaa. Yksi asia ei muutu; lähdön hetkellä toivotaan, ettei koskaan enää nähdä.

Samaa meille toivotti aamupäivällä myös osaston lääkäri. Me toivotimme samaa sydämemme pohjasta. Sunnuntaina lähdetään, jos kaikki jatkuu näin. Uusi sivuäänikin oli vaimentunut, vaikka se vielä kuului. Lääkäri ei ollut vieläkään asiasta huolissaan, virtaus on jossain sydämen verisuonista vielä hiukan kiihtynyt. Ennen lähtöä katsotaan vielä ultralla. Piuhat on saatu pois, vain nukkuessa tarkkaillaan. Tänään Sydän nousi itse seisomaan ja käveli hiukan horjuvin askelin osaston leikkihuoneeseen. Siellähän olikin kaikkea kivaa. Voi niitä riemunkiljahduksia!

Sydän on jälleen alkanut kertoa vitsejä. Virnistely jatkuu, vaikka päiväunet odottavat. On tuo lapsi kyllä persoona. Kotiin pääseminen mietityttää. Osaako sitä kaiken huomioida. No, onneksi on puhelimet. Kevätaurinko paistaa, oi tätä onnea..

Paluu lähtöruutuun?

Seuraavana aamuna Äiti yllättyy saavuttuaan sairaalaan. Hoitajat puuhaavat Sydämen kanssa aamupuuhissa. Letkut ovat kadonneet ja siteet haavan päältä on poistettu. Sydän on jälleen oma itsensä, iloinen ja ihmisrakas lapsi. Nyt alkaisi se vaikea osuus; Sydämen viihdyttäminen. Leikkitäti tuo kaksikolle kirjoja ja ääntä pitäviä leluja. Sydän jaksaa keskittyä kuhunkin leluun korkeintaan pari minuuttia. Lelut on siis pian käyty läpi. Kierros alkaa alusta. Sydän siis on oma itsensä.

Lääkäri käy kierroksellaan. Hän on tyytyväinen parantumiseen. Lääkärin kuulema pieni sivuääni sekä maininta siitä, että tällaisen leikkauksen jälkeen riski nesteen kerääntymiselle on suurempi, säikäyttävät Äitin. Erityisesti sivuääni hirvittää. Alkaako tämä kaikki alusta? Lääkäri kuitenkin vakuuttaa, ettei ole syytä paniikkiin. Sydämen sydän on tutkittu niin tarkkaan, että on erittäin epätodennäköistä, että jotain olisi jäänyt huomaamatta. Äiti jää luottavaisin mielin. Ultrassa se viimeistään selviää.

Pariin otteeseen Sydän saa vielä kipulääkettä, mutta useat hoitajat käyvät ihmettelemässä Sydämen vointia. ”Onko tälle muka tehty joku leikkaus kaksi päivää sitten?” Eniten mieltä lämmittää kuitenkin varovainen lupaus siitä, että perhe pääsisi kotimatkalle jo muutaman päivän kuluttua. Pettymyksiä välttääkseen Äiti kuitenkin yrittää edetä päivä kerrallaan. Seuraavan päivän edistysaskel on leikkihuoneessa käynti.