Seuraavana aamuna Äiti yllättyy saavuttuaan sairaalaan.
Hoitajat puuhaavat Sydämen kanssa aamupuuhissa. Letkut ovat kadonneet ja siteet
haavan päältä on poistettu. Sydän on jälleen oma itsensä, iloinen ja ihmisrakas
lapsi. Nyt alkaisi se vaikea osuus; Sydämen viihdyttäminen. Leikkitäti tuo
kaksikolle kirjoja ja ääntä pitäviä leluja. Sydän jaksaa keskittyä kuhunkin
leluun korkeintaan pari minuuttia. Lelut on siis pian käyty läpi. Kierros alkaa
alusta. Sydän siis on oma itsensä.
Lääkäri käy kierroksellaan. Hän on tyytyväinen parantumiseen.
Lääkärin kuulema pieni sivuääni sekä maininta siitä, että tällaisen leikkauksen
jälkeen riski nesteen kerääntymiselle on suurempi, säikäyttävät Äitin.
Erityisesti sivuääni hirvittää. Alkaako tämä kaikki alusta? Lääkäri kuitenkin
vakuuttaa, ettei ole syytä paniikkiin. Sydämen sydän on tutkittu niin tarkkaan,
että on erittäin epätodennäköistä, että jotain olisi jäänyt huomaamatta. Äiti
jää luottavaisin mielin. Ultrassa se viimeistään selviää.
Pariin otteeseen Sydän saa vielä kipulääkettä, mutta useat
hoitajat käyvät ihmettelemässä Sydämen vointia. ”Onko tälle muka tehty joku
leikkaus kaksi päivää sitten?” Eniten mieltä lämmittää kuitenkin varovainen
lupaus siitä, että perhe pääsisi kotimatkalle jo muutaman päivän kuluttua. Pettymyksiä
välttääkseen Äiti kuitenkin yrittää edetä päivä kerrallaan. Seuraavan päivän
edistysaskel on leikkihuoneessa käynti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti