Äitin tyttö

Letkuja, piuhoja, valitusta, uikutusta. Väsynyt katse, joka kysyy miksi. Rauhaton ympäristö juoksevia ihmisiä. Laite, joka sanoo ”bing”. Hoitajat, jotka hätistelevät huolestuneet vanhemmat lapsensa luota. Verisiä haavasiteitä ja vilkkuvia varoitusvaloja. Äitin kuvitelma teho-osastosta oli aivan väärä.

Rauhallisessa huoneessa oli Sydämen lisäksi kaksi muuta potilasta, yksi paikka oli vapaa. Potilaat enimmäkseen nukkuivat. Jokaisella potilaalla oli oma hoitajansa ja tunnelma oli jopa unettava. Piuhoja ja letkuja oli paljon, mutta ei niin paljon, että Äiti olisi kokenut tarvetta hermostua. Monitori seurasi muun muassa pienen pulssia. Hoitaja oli ystävällinen, kertoi kaiken sujuneen hyvin ja vastasi kaikkiin, niihin tyhmimpiinkin, kysymyksiin. Äiti ja Isi viettivät Sydämen vierellä koko vierailuajan, kolme tuntia. Välillä Sydän heräsi horteestaan, mutta suurimman osan ajasta hän nukkui. Välillä laitettiin kipulääkettä.

Illalla soitettaessa teholta kerrotaan, että Sydän on ollut hereillä ja juonut hiukan vettä. Sen jälkeen hän on kiittänyt. Äitin tyttö. Äiti nukahtaa hymyssä suin.

Seuraavana aamuna vanhemmat heräsivät myöhään. He kerkesivät vierailuajalle viime tingassa. Aamulla teholta oli kerrottu Sydämen kyselleen Äitiä. Äiti ei ollut paikalla. Hiukan ennen Äitin ja Isin saapumista Sydän oli nukahtanut. Äiti soimaa itseään. Onneksi hoitaja kertoo hyviä uutisia. Sydän pääsee siirtymään osastolle iltapäivällä.

Siirron jälkeenkin Sydämellä on vielä paljon letkuja. Hän on kuitenkin paljon pirteämpi ja mikä parasta, hän pääsee Äitin syliin. Loppupäivä sujuukin sylitellessä, nukkuessa ja yhteisien loruleikkien parissa. Äiti ja Isi huokaisevat jälleen helpotuksesta. Kyllä tämä tästä.