Pitkä päivä alkaa vihdoin olla takana. Äitin pää tuntuu
yllättävän tyhjältä, päällimmäisenä mielessä on vain väsymys.
Päivä koostui erilaisista tutkimuksista ja tutustumisista.
Kaksi eri osastoa, hoitajia, laborantteja, röntgenhoitajia, laastareita, neljä eri
lääkäriä.. Äiti pohtii aamun tuntoja, miten kaikki tuntui niin sekavalta.
Tuntui, että olisi pitänyt ymmärtää enemmän, tietää jo valmiiksi enemmän.
Iltapäivällä epävarmuus oli jo väistynyt ja Äiti oli rauhallisin mielin.
Leikkaukselle oli näytetty vihreää valoa, ja Sydämen leikkaus olisi heti
aamulla. Kaikki hyvin.
Äiti hymyilee. Tärkeästä päivästä kirkkaimpana jää mieleen
juuri se hetki, jonka haluaakin muistaa vielä vuosien kuluttua; hetki bussissa,
kun Isi viihdyttää rattaissa istuvaa Sydäntä ja Äiti tajuaa millaisia kultakimpaleita
hänellä on lähellään. Ehkä sen tajuamiseen tarvitaan joskus sydänleikkaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti